Tuubit korvissa

Kello soitti 6.45,se oli se viimeisin aika herätä. Yö jäi lyhyeksi, sillä vielä kahden jälkeen katsoin kelloa. En vain meinannut saada unta. Mietin seuraavaa päivää, ja oliko kaikki tarvittava laitettu valmiiksi, että Allun ei tarvitse herätä kovin aikaisin. Poika ei saanut aamulla syödä eikä juoda, joten hetken heräily ja pukeminen riittivät.

Varovasti herättelin pienen pojan, joka oli vielä kovin väsynyt. Särkevän korvansa kanssa oli vielä 23.15 valveilla, reppana. Ja sitten herätettiin kesken unien. Hetki katsottiin telkkaria, puettiin vaatteet, käytiin pisulla, ja sitten kohti Terveystaloa. Hieman ennen kahdeksaa olimme perillä.

Menimme ensin odottelemaan leikkipaikalle. Mieheni ja Aino jäivät odotushuoneeseen. Minä menin Allun kanssa leikkaussaliin. Poika käveli itse todella reippaana operointipöydälle. Olimme aiemmin puhuneet nukutuksesta ja putkista. Naamarista ja nukutuskaasun hengittämisestä olimme myös puhuneet. Se on hieman vaan voimakkaamman hajuista kuin ventoline, jota ollaan kotona hengitelty aiemmin. Hän ei ollenkaan pelästynyt maskia, vaan makasi paikallaan, puristi sinistä autoa kädessään, ja laittoi silmöt kiinni. Hetken kuluttua poika nukkui, käsi helppasi kädestäni. Siirryin odotushuoneeseen muun perheen kanssa. 

Hain mehua ja sämpylää minulle ja miehelleni. Meni noin 15 minuuttia.

Sitten Allu kärrättiin heräämöön. Poika nukkui noin puoli tuntia.

Ainokin nukahti manducaan. 

Toimenpiteen tehnyt lääkäri tuli meille kertomaan kuinka leikkaus sujui. Hän puhui minulle, ja kertoi, kuinka nopeasti toimenpiteestä virkoaa, kun vauvakin on jo noin virkeänä ja hyväntuulisena hereillä.

No joo, mutta meidän poika nukkuu tuossa sängyllä ja hän oli siellä toimenpiteessä eikä vauvamme, jos et huomannut...

Allu heräsi tokkuraisena ja oli toki hieman reppana, ei kuitenkaan itkenyt. Oli ensin iskän sylissä, sitten makoili äidin kanssa sängyllä. Noin 45 minuuttia heräämisestä pääsimmekin jo kotiin.

Molempiin korviin laitettiin putket, ja niihin laitetaan neljän päivän ajan silmätippoja, jotta putket pysyisivät auki. Oikea korva oli vieläkin eritteinen. On siis ollut syyskuun alusta alkaen. Jospa nyt alkaisi helpottaa. Myös antibioottikuuri on nyt päällä, laskujeni mukaan jo seitsemäs.

Alkaa olemaan itsekin aika väsynyt, kun on pitkän aikaa yöt olleet katkonaisia.

Reipas poika sai hienon diplomin, sekä iskä kävi hänelle ostamassa hienon paketin, jossa oli : huoltoasema, kaksi autoa, sekä automatto.

Kotona tuli hieman paha olo, ja poika kävi kerran oksentamassa. 

Jos blogini kiinnostaa, kannattaa liittyä lukijaksi ja osallistua aiemmassa postauksessani olevaan arvontaan! :) Voittaja saa kantokorun.