sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Yksinolemisen taito

Rauhallinen asunto,elokuva, kutomista, omaa aikaa. Se kuulostaa niin ihanalta pitkästä aikaa. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut yksin kotona.
Kun perhe lähtee, ja ovi sulkeutuu, minulle tulee hyvin yksinäinen olo. En oikeen osaa tehdä mitään. Mitä nyt teen,jos en laita tiskejä tai pyykkejä, ruokaa, tai ole yhdessä perheeni kanssa. Illalla on mukavaa katsoa elokuvaa tai häärätä jotakin omia juttuja, mutta silloinkin usein mies on vieressä ja poika nukkumassa.
Kerrankin kun on sitä omaa aikaa, mietin mitä sitä tekisi. En ole koskaan ollut paljon yksin, ja varsinkaan viime vuosina. Sekin on taito, osata olla yksin, vain oman itsensä kanssa. Välillä se tekee hyvää. Minullakin on niin paljon ystäviä ja läheisiä, että sitä on harvoin yksin, en ole tottunut siihen. Ja varsinkaan pojan syntymän jälkeen. Sitä huolehtii lapsestaankin, kun hän on jossain muualla.

Pojalla ja isällä on varmasti mukavaa mamman ja papan luona, ja tekee toki hyvää äidille levätä, joka on viimeisen viikon yöt valvonut kipeän pojan kanssa, ja viime yönä itse oksentaneena. Nukuimmekin koko perhe tänään pitkät päiväunet.
Allulla alkoi viime lauantaina ripuli ja nousi kuume. Kuumetta kesti kaksi päivää, ripulia kuusi. 23 ja 24.päivä Allu oksensi, molempina kerran. Aattoiltana minun ja Allun päälle. Nyt hän on jo onneksi ollut terve pari päivää.


 Laitan elokuvan ohjelmakirjastosta pyörimään: Love is All you need, Pierce Brosnan pääosassa.

Poikkeuksellisesti tämä oli elokuva, jossa puhuttiin paljon Tanskaa englannin lisäksi.
Elokuva kertoo nuoresta pariskunnasta, joka on menossa naimisiin Italiassa.Brosnan on sulhasen isä.
Toinen päähenkilöistä, morsiamen äiti Ida( Tirine Dyrholm), on juuri sairastanut syövän. Hänen miehensä petti häntä nuoren sihteerin kanssa, ja ilmeisesti jo pidemmän aikaa.

Häistä tulee mielenkiintoiset, ja rakkaus leimahtaakin yllättäen muiden kuin hääparin kohdalla.
Elokuva oli mielestäni hyvä ja viihdyttävä, sopivasti romanttinen, ja silti sellainen hyvän mielen elokuva.

 Jatkan ikuisuusprojektiani; villapeittoa. Kyllä se varmaan tulee kevääksi valmiiksi. Lähden keittämään teetä ja surffailen kanavia, kenties luen jotakin kivaa kirjaa :) 

Joulusta kerron pian tarkemmin kun saan kuvia koneelle.




.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Jouluvalmisteluja


Lahjat hankittuna, pari vielä paketoimatta. Porkkanalaatikot on tehty, perunalaatikko imeltymässä.
Mies sai tehdä perunalaatikon loppuun, kun Allulla oli kurja olo, ja äidin piti tulla viereen. Olen tehnyt molemmat laatikot oman mummuni reseptin mukaan. Viime vuonna tein ensimmäistä kertaa porkkanalaatikkoa. Tein silloin puolet riisillä ja puolet ilman, nyt kokonaan ilman riisiä. Tykkään siitä enemmän näin, on pehmeämpää ja riisi on niin täyttävää. On paljon muutakin, mitä pitää jaksaa syödä :D
Eilen iltapäivällä Allulle nousi kuume, reppana on ollut aika ressukka. Välillä tulee parempi olo,kun kuume laskee särkylääkkeen avulla, mutta sitten viimeistään iltaa kohden olosta tulee kurja. Hänellä on ollut mahakin hieman sekaisin. 
Toivottavasti paranee aatoksi, olen kyllä optimistinen. 



Perjantaina ostimme pienen, tuuhean kuusen. Valitsimme siihen kultaisia ja hopeisia koristeita.
Allu valitsi kauniin punaisen punoksen kuuseen, ja ostimme hopeisen tähden. Minä valitsin tuon kivan pöllön :). Vielä kuusessa ei ole valoja, mutta emme välttämättä niitä tänä vuonna laita. Koristelu oli kivaa puuhaa. Sitä voisi tehdä vähän väliä, ja ottaa aina uudelleen koristeet pois. Ainakin Allun mielestä. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa omassa asunnossa oikea joulukuusi:) Kyllä siitä tulee mukava kuusen tuoksu!


Masuvauva potkii jo aika paljon, nyt on siis 19. Viikko(18+4).Tästä näkee masun pyöristymistä, eka kuva on 13.viikolta ja loput muutama päivä sitten, 



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Uimassa


Olimme tänään Allun kummitädin ja serkkutytön kanssa uimassa Caribiassa.
Mukavaa oli! Nyt maistuu pojalle unet ja tuhiseekin tuossa sängyssä, nukahti muutamassa minuutissa.
Ei kyllä ihme tuon yön jälkeen. Viime aikoina nukkumaanmeno ei ole ollut helppoa. Aina on jano,pissahätä, sukka huonosti, nukkaa varpaiden välissä, liian kuuma, herätään jo. 

Kahdeksan, tai viimeistään puoli 9  aikaan useimmiten ryhdymme iltatoimiin. Pesemme hampaat, laitetaan yöpuku, luetaan iltasatu. Välillä Allu yrittää, että lukisimme useamman kirjan. Hän ei suostu jäämään yksin makuuhuoneeseen,vaan huoneessa pitää olla kun hän käy nukkumaan. Nyt on valitettavasti sängyssä pyöriminen jatkunut liian kauan,vielä klo 11 on ollut poika hereillä. Viimein kun nukahtaa,en oikein edes tiedä onko kunnolla unessa, kun saa jonkin kauhukohtauksen: Huutaa vaan äiti,äiti,äiti ja on ihan hysteerinen. Voi lähteä sängyssäkin pois. Jos ottaa syliin niin vaan rimpuilee paniikissa. Jos jättää vaan sänkyyn menee puolelta toiselle ja kolauttaa päänsä johonkin. Viime yönä itki pyykkitupakenkiä (sellaiset muoviset kengät,joilla on kuljettu kesällä ja juurikin pyykkituvassa) jalkaan. Välillä haluaa jotakin muuta omituista,nyt en muista,mitä. Tätä kestää muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin. Välillä herää vielä pari kertaa uudelleenkin hysteerisenä. Kestää kauan,ennen kuin hengitys tasaantuu ja poika rauhoittuu taas nukkumaan. 
Tällaisista kauhukohtauksista googlailtiin netistä mieheni kanssa, taitaa olla aika tavallinen tässä iässä. Ei oikein erota unta todellisesta, ja ei ole oikein hereilläkään kun "herää" yöllä. Useimmiten nämä ovat 23-01 välillä.
Kerran hänellä oli kuulemma Pokémon kiinni jalassa. En tiedä mistä se Pokémon sinä yönä tuli,kun pääasiassa katsotaan telkusta vain pikkukakkosta aamulla ja disney- kanavalta Mainio Manu..

Allun serkullakin oli jokin aika sitten tällaisia heräämisiä yöllä, ja ne menivät ajan myötä pois. Käy vaan raskaaksi jos pitkään jatkuvat, koko perheelle. Alkujaan ei mitään kovin pitkiä yöunia nuku, ja 
välillä ei nuku päikkäreitäkään.


Terveyskirjasto.fi kirjoittaa asiasta näin:

"Painajaisunet liittyvät unien näkemiseen ja niitä esiintyy kaiken ikäisillä lapsilla. Painajaisunta näkevä lapsi kannattaa herättää, ja häntä on syytä rauhoitella. Lapsi muistaa ylensä unensa ja loppuyö menee ilman ongelmia. Painajaisunen lisäksi lapsilla voi esiintyä yöllisiä kauhukohtauksia. Tyypillinen kohtaus alkaa 1–2 tuntia nukahtamisen jälkeen, jolloin lapsi voi nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Kohtaus kestää yleensä muutaman minuutin, ja kohtauksen aikana lasta ei kannata herättää. Tyypillistä on, että lapsi ei muista kohtauksesta mitään. Huutokohtauksia esiintyy 2 %:lla 1–8 vuotiaista, useammin pojilla kuin tytöillä. Myös kauhukohtaukset ovat vaarattomia ja häviävät itsestään. Joskus kauhukohtausten hoitoon voidaan tilapäisesti käyttää rauhoittavia lääkkeitä."

"Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Ne eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.

Yölliset kauhukohtaukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ilmenevät yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta niitä voi esiintyä joskus myös aikuisilla."

"Yöllinen kauhukohtaus ilmenee iltayöstä syvän unen aikana. Kohtauksen aikana syvässä unessa oleva lapsi voi nousta istumaan, huutaa tai kirkua, potkia tai huitoa, hikoilla tai hengittää voimakkaasti, nousta sängystä ja kulkea ympäri huonetta. Häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa, vaikka hänen silmänsä ovat auki. Kauhukohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.

Stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly voivat lisätä kohtausten ilmenemistä. Migreeniin, aivovammoihin ja apneaan voi liittyä tavallista enemmän yöllisiä kauhukohtauksia. Lähisukulaisilla on keskimääräistä enemmän kauhukohtauksia."

"Kauhukohtausten toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen eli esimerkiksi kannattaa sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut. Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein ja samaan aikaan, kohtausten ajankohdasta kannattaa pitää kirjaa ja herättää lapsi noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tärkeintä on olla rauhallinen ja myönteinen. Yölliset kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia, ja iän myötä ne lähes aina häviävät"

Tässä on muuten meidän tämän vuoden joulukalenterit. Lähes joka päivä olemme muistaneet avata.
Allu ei oikein ymmärrä,että tuosta suklaakalenterista saa vain yhden suklaan kerralla.
Joulupukille on tosiaan kirjoitettu, ja kirjeen hakivat tontut parvekkeelta yöllä :)


Viime viikolla vierailimme Raumalla pikkuveljeni luona.
Kotimatkalla söimme ABC:lla ja Allu pääsi leikkipaikkaan puuhaamaan.


Kuvat ovat sumeita, ja mun kännyn kamera on huonontunut myös merkittävästi, kun Allu paiskasi kännyn olohuoneen pöytään ja siitä hajosi takalasi...


No, syntymäpäivälahjaksi joulukuussa sain upean iPadin!!! :) Tällä kelpaa nyt kirjoitella, surffata netissä ja katsoa sarjoja :)

Sain lahjaksi myös mm.kauniin kaulakorun,jonka minun mummuni on tehnyt. Laitan kuvaa kunhan muistan.
Lähes kaikki joululahjat on jo ostettu,muutama juttu vielä uupuu.

Sunnuntaina olimme kuuntelemassa kirkossa lasten kauneimpia joululauluja. 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Seikkailuja

Marraskuun lopulla vierailimme  Allun kanssa tätini luona Kirkkonummella.
Allu pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan junalla! En onnistunut netissä varaamaan paikkoja lastenvaunuun, mutta siellä oli onneksi hyvin tilaa. 
Allu tykkäsi kovasti matkustaa junalla, ihmetteli maisemia ja matkusti leikkijunassa,liukui liukumäessä. Kirjoja luettiin ja ostettiin välipalaa myyntikärrystä. 



Tätini haki meidät asemalta. Kävimme pikaisesti kaupassa ja suuntasimme tätini luokse. Lounaaksi söimme makaronilaatikkoa. Myös molemmat serkkuni olivat paikalla, mikä oli oikein mukavaa.
Iltapäivällä vierailimme Rehndahlin kotieläinpihalla ihastelemassa eläimiä. Erityisesti erääseen marsuun Allu ihastui, ja saikin sen syliin :) Hän myös ruokki pupuja porkkanoilla.
 Kotimatkalla kävimme myös eräässä puodissa kahvilla, ja siellä oli kaikenlaisia käsitöitä ja herkkuja tarjolla kotiinviemisiksi :)
Me ostimme pullaa,leipää ja mehua,Allu valitsi hienon avaimenperän :) 
Oikein viihtyisä puoti!


Automatkalla Allu nukahti. Pienen levon jälkeen söimme porkkanakeittoa ja sen jälkeen leikimme upealla, puisella junaradalla.
Seitsemän jälkeen lähdimme junamatkalla kohti kotia. Se sujui myös hyvin. Vaunussa ei ollut muita 
lapsia, vain kaksi naista läppäreineen.

Mieheni tuli meitä vastaan juna-asemalle. Uni ei oikein meinannut illalla tulla, kun Allulla oli iskälle niin paljon kerrottavaa päivän puuhista ja jännittävästä junamatkasta :)

Viime viikolla olimme Allun mamman ja serkkutytön kanssa Caribiassa uimassa. Uinnin jälkeen kävimme syömässä ja vielä pallomeressä puuhaamassa.

Raskaus on sujunut hyvin. Ihan muutaman kerran on tullut ylös,kun olen syönyt huonosti ja illalla olen ollut selvästi liian väsynyt. Nyt on 18. Viikko. Maha on alkanut kasvaa ja olenkin siirtynyt äitiyshousuihin.
Liikkeitä olen tuntenut monta viikkoa, alkuun pientä pyrähtelyä ja nykyään kevyitä potkuja. Aluksi pari kertaa viikossa, nykyään päivittäin. Erityisesti illalla, kun ryhdyn Allua nukuttamaan.
Minun ei ole nyt raskausaikana tehnyt mieleni kolaa tai muita virvoitusjuomia, ainoastaan kivennäisvettä. Maustettuja, maustamatonta, ja kunnon vichyä. Sitten oikein kirpeitä hedelmäkarkkeja, jotka pistelevät kielellä. 

8.11 oli niskaturvotus-ultra. Siinä oli kaikki kunnossa, ja verikokeiden tulokset olivat hyvät. Hb oli myös hyvä, muistaakseni yli 130.
Tässä pari kuvaa pikkuisesta