maanantai 8. joulukuuta 2014

Hei hei, mitä kuuluu?

Viimeiset pari viikkoa on ollut täällä hiljaista.
Energiani on mennyt lasten kanssa olemiseen, lääkkeeseen totutteluun, ruokailujen miettimiseen...
Olen ottanut nyt tuon tyrazolin kilpirauhasen liikatoimintaan aamulla ja illalla klo kuusi.
Ekat tunnit juoksin alkuun pissalla, kunnes kroppa alkoi tottua lääkeannokseen.
Ensimmäinen viikko sujui ilman kummempia tuntemuksia lääkkeen vaikutuksesta.
2.12 kävin uusissa verikokeissa ja sain sen ajan 8.1 lääkärille.
Yllättäen sainkin tänään peruutusajan lääkärille. Tulokseni olivatkin jo tulleet.
Kiirreellä sitten lapsien kera vastaanotolle.

Yllätyksekseni,  vasta-aineet negatiiviset, joten tulokset eivät viittaa Basedowin tautiin. 
Diagnoosi ei vielä selvillä. Kaulan ultraäänitutkimus 14.1,ja uudet verikokeet 5.1. Lääkärin määrä soitella 7.1 jatkohoidosta.
Nyt 2.12 ths oli vielä surkeampi kuin ekalla kerralla; 0,005 ja t4v 21,6. Molemmat arvot siis laskeneet. Jälkimmäisen kuuluikin laskea.
Lääkettä tuossa vaiheessa syöty vasta niin vähän aikaa,että,ei,lääkäri uskonutkaan mitään suurta muutosta tapahtuneen siinä aikavälillä.
Jatketaan tyrazol 5mgx2. 
Olen voinut viime päivinä iltaisin pahoin, ja oksentanut tunnin sisällä lääkkeenotosta.
Alan nyt kokeilla lääkärin suosituksesta, jos otankin koko lääkeannoksen aamulla, ja pidän hieman pidemmän imetystauon.
Se on kuitenkin helpompi pitää aamulla kuin illlalla.

Olo on ehkä hieman "rauhallisempi". Aino alkoi noin viikon jälkeen juomaan hieman maitoa pullosta20-30ml), ja kiinteiden määrä selkeästi lisääntynyt. Aamulla puuroa ja aamupäivällä aina sosetta, niin tulee masu paremmin täyteen ja neiti ei itke tissin perään.
Parasta olisi, että saisin aamulla pidettyä kuuden tunnin tauon imetyksessä.

Olin oireiden puolesta kallistumassa siihen Basedowin tautiin.
Mietteet ovat jo hieman positiivisemmat, kuin kaksi viikkoa sitten. Mieli alkaa tasoittua, ja verenpaineet vaikuttivat paremmilta(115/85),pulssi oli kyllä 102.

Ajatus ei välillä kulje aamuisin, menee sähellykseksi ja kaiken tekeminen vie pidemmän aikaa.
Kyllä se tästä, elämä voittaa :). 

Sairaalasta lähtiessä kaikilla oli kova nälkä. Kävimme lounaalla Picnicissä. Heillä olikin tosi kiva lapsille tarkoitettu ateria tarjota. Tänne tullaan uudelleenkin :)






keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun karuselli lakkaa pyörimästä

Väsymys, loputtomalta tuntuva väsymys. Ainokin nukkuu todella hyvin yönsä. Allu korkeintaan herää juttelemaan unissaan tai pissalle. Aino syö kerran yössä, useimmiten klo 4. Itse käyn yöllä useimmiten kerran vessassa ja juon ison lasin vettä,aina imetyksen jälkeen. Oiken suututttaa, kun ei enää nukuta kuin harvoin päiväunia. Minä tarvitsen enemmän unta, kuin poikani.
Kolmisen kuukautta vähintään silmäni ovat tuntuneet kuivilta. Välillä olen yöllä jotunut laittamaan silmätippoja. Vasen silmäni särkee ylhäältä sisänurkasta. Se silmätippa auttaa siihen hieman. Olen laskenut tuon silmäjutun imetyksen piikkiin. Välillä, erityisesti öisin tunnen, kuinka sydämeni jyskyttää. Se on kyllä jo pitkään tehnyt niin. Olen vain ajatellut, että yöllä kiinnitän siihen erityistä huomiota.

Menetän malttini herkästi. Suutun nollasta sataan jostain ihan typerästä jutusta, josta ei tarvitsisi tehdä niin isoa asiaa. Painoni on hieman noussut. Hiuksia putoilee päästä. Niitä on joka puolella. Imuri täyttyy mun hiuksista, niitä on matolla, pöytätasoilla, vaatteet täynnä. Pitkiä tummia suortuvia koko asunto täynnä. No, imetysaikana usein lähtee hiuksia.
Nenäverenvuotoja tullut kuukaudessa varmaan kymmenen. Lihakset nytkähtelevät, iho kutisee. Loppuraskaudessakin kutisi, ja mitattiin maksa-arvot. Ne olivat normaalit. Kaulan kutinaa on kyllä ollut jo monta kuukautta.

Viikonloppuna keskustelin mieheni kanssa olostani. Sitten äitini kanssa, ja päätin varata ajan yksityiseltä  ja mennä tarkistuttamaan kilpirauhasarvoni. Olin aivan varma, että minulla on kehittynyt vajaatoiminta, ja oireet ovat hiipineet hiljalleen ja sekoittuneet normaalitilaani. En ollut niihin kiinnittänyt niin kovasti huomiota. 

Tulokset tulivat eilen illalla. Lääkäri soitti tänään yllättäviä tuloksia: minulla on kilpirauhasen liikatoiminta. Arvoni ovat TSH 0,02 ja t4v 23,8. 
Tyrazol - lääkitys aloitetaan välittömästi, kaksi tablettia vuorokaudessa, aamuin illoin.
Imettää ei saa neljään tuntiin lääkkeenoton jälkeen. Nyt sitten täytyy miettiä, miten nuo lääkket ajoittaa, ja ottaa aina samaan aikaan. 

Ahdistaa. Miten saan Ainon tarvittaessa juomaan pullosta? Ja mahdollisesti korviketta? En ole viime aikoina montaa pussia maitoa pakastanut. Tuntunut turhalta, sillä yksi tai kaksi pussia riittää hyvin varalle, jos menen vaikka hammaslääkäriin tai käymään vaikka syömässä ravintolassa mieheni kanssa.
 
Olen tottunut antamaan Ainolle maitoa aina, kun hän sitä kaipaa. Ei noin pieni ymmärrä, että odotas nyt neljä tuntia jookos.Pahimmassa tapauksessa. Ensin olin järkyttynyt tästä diagnoosista. Vajaatoiminta olisi paljon yksinkertaisempi. Nyt olen alkanut pelkäämään,että pienet pahkurat kilpirauhasessani on
Ovat syöpää. Tai jos mulla onkin Basedowin tauti. Kahden viikon kuluessa pitäisi tulla lähete Tyksiin jatkotutkimuksiin. Ja ilmeisesti ultrataan kilpirauhanen.
Olisi kamalaa, jos joutuisin lopettamaan imetyksen. Se on ollut aina tärkeää minulle, ja olen suunnitellut jatkavani imetystä vielä yhtä kauan, kuin Allunkin kanssa.

Toki se on tärkeintä, että minä olen kunnossa, ja läsnä lapsilleni. Onneksi Aino ei ole ihan vastasyntynyt enää.

Huomenna menen hakemaan sen lääkkeen apteekista, ja varoiksi vielä soitan teratologiseen tietopalveluun. 
Tällaisina hetkinä sitä miettii, mikä elämässä on tärkeintä. Kaikilla on koko ajan kiire, ja sitten täytyy saada sitä tätä ja tota. Tuo asia pitää tehdä vielä tänään, toinen huomenna.

Tällaiset asiat pysäyttävät. Terveys on tärkeää.Sitä ei osaa arvostaa,ennenkuin pelkää sen menettävänsä.

Ä Jos menetän terveyteni, on takki aika tyhjä. Silloin ei ole mitään väliä, että ostetaanko se uusi vaatekaappi vai ei. Sitten niillä tuhansilla kodin tavaroilla ei ole mitään väliä. Vain perheellä ja läheisillä ,on väliä. Jos olet sairas, ja et pysty lukemaan, ei lohduta, että kyllä tuolla mulla olis hyllyssä 200 kirjaa. Tai että mulla on vaatekaappi täynnä tämän kauden vaatteita. Kaikenmaailman pientä röhnää, millä ei tee enää yhtään mitään. Koska niitä oikeasti tarvitsee? Miksi pienet neliöt pitää olla täynnä kaikenlaista paskaa. Itse olen kova hamstraamaan tavaroita ja luopuminen on välillä vaikeaa. Säästän, kaiken varalta. Jos haalarin saa alesta tosi edullisesti, ostan sen vaikka ensi talvea varten. 
Loppujen lopuksi sitä turhaa tavaraa on aika paljon. Mun on pakko päästä eroon tästä ajattelutavasta, että kun toi on nyt tosi halpa, niin ostan. Sitä voi vaikka tarvita puolen vuoden päästä. Ostan sen sitten puolen vuoden päästä jos vielä tarvitsen.

Olen tällä viikolla vienyt kaksi prismakassillista vaatetta UFF:iin. Kasan aikakausilehtiä kampaamoon, kassillinen Ainolle pieniä vauvanvaatteita menossa ystävän sukulaiselle. Myymisessä on kauhea vaiva. Välillä on kyllä mukavaa vain lahjoittaa. Sillä itsekin olen saanut vaatteita ja tarvikkeita lahjaksi.Jos viet tavarat kirpparille(olen monesti vienyt) ja hinnoittelet, siivoat, raahaat niitä tavaroita ja lopulta myymättömät keräykseen. Siitä ei kerry kovinkaan hyvää tuntipalkkaa. Välillä innostun kiertämään kirppiksiä, ja sellaisina kausina olen kirppiksellä tavaraa myynyt. Joskus jaksaa, mutta tällä hetkellä en jaksa. Muutaman kalliimman kestovaipan tms olen myynyt netissä.

Mutta kuvaamiseen ja kunnon kuvailuun, kyselyihin vastaamiseen, menee kanssa oma aikansa. Ja sitä aikaa kun ei ole niin hirveästi ylimääräistä, on se mukavampi viettää vaikka lasten kanssa ulkoillessa.


Olen käynyt mielessäni kamalimpiakin vaihtoehtoja diagnoosin kuultuani. Toisaalta olen helpottunut, että oireille löytyi syy. Ja toivottavasti tuo lääke auttaa.

Aamun hiussaldo.

Tänään Aino täytti seitsemän kuukautta. Neuvola onkin vasta kuukauden päästä.
Aino nousee hienosti konttausasentoon. Välillä siinä jo jalkoja liikuttelee, mutta varsinaisesti ei vielä mennä eteenpäin kontaten. Ryömitään kyllä jo ihan hyvää vauhtia. Jokellellaan, mutta ei tule mitään tavuja vielä. Muutenkin Aino aika hiljainen. Väsyneenä pitää omaa suloista murinaansa. Ruokaa on alkanut pikkuhiljaa mennä enemmän. Iloinen neiti. Kaksi hammastakin jo on :).






maanantai 24. marraskuuta 2014

Myyjäisissä ja arvonnan voittaja!

Eilen olimme Nousiaisten kotiseutumuseon myyjäisissä. Pihalla oli useita lyhtyjä, jotka toivat lämmintä tunnelmaa. Kävimme museon puolella tutkimassa, ja kiinnostavin huone oli vanha lastenhuone, jossa oli mm. 1900-luvun alkupuolelta leluja ja huonekaluja. Käytävällä oli myös vanhat, nahkaiset vaunut. Niissä oli aika kapeat pyörät! Sellaisilla ei kyllä lumessa kovin helposti pääsisi eteenpäin... Onneksi on nykyajan vaunut :) ja kantovälineet :D. Ohnan lapsia aiemminkin kannettu, mutta välineet ovat slläkin saralla kehittyneet.

Tässä on netistä otettu kuva, jossa on lapsi mukana hiihtoreissulla.


Sisällä museossa oli hyvin hämärää, ja minulla oli vain kännykkä mukana. Joten sisätiloista otetut kuvat ovat huonoja. Tarjolla oli lämmintä juomaa ja piparia, ihan ilmaiseksi. 
Ostimme hieman herkkuja kotiin, sekä Allu löysi villasukat itselleen. Eivät olleet hinnalla pilatut, sillä
hintaa oli kolme euroa.
Ihanaa, kun tällaisia tapahtumia järjestetään<3.
Lunta maassa, lyhtyjä, jouluvaloja, myyjäisiä, korttien kirjoitusta, alkaa tulla jouluinen mieli.










Allu valisti voittajan tänä aamuna. Onneksi olkoon, Hiisukas!
Voitit itsellesi korun.
Kiitos kaikille neljälle osallistujalle<3 Ja tervetuloa uusille lukijoille. Toiveita postauksiin saa esittää :) 















tiistai 18. marraskuuta 2014

Hammas!

Tänään ostin Ainolle oman hammastahnan. Viime yö oli levoton, ja tänään aamulla itkuisen neitiä koristi hammas. Sieltä se nyt on viimein kunnolla tullut esiin. Tuntuu, että se on jo ainakin kuukauden tehnyt tuloaan. Apteekkireissulla ostinkin neidille oman hammastahnan. Harjan olen ostanut jo aiemmin.
Mitä hammastahnaa teillä käytetään?

Ikean reissulta tarttui mukaan ruokalappuja, ja tuollaisia essuja. Hyviä sormiruokailussakin, muuten olisi tyttönen hihoja myöhen ruoassa!
Syöttötuolista uupui tuo istuintuki. Tuo uusi malli onkin puhallettava, pestävällä päällisellä. Ihan kätevä.


Epähuomiossa onnistuin ostamaan vajaan kynäpakkauksen. Täytyy käydä palauttamassa...
Ostimme myös tusseja la leimasintusseja, sekä sakset Allulle.Tällaista taiderta syntyi eilen.


Onko Allun korvakivut helpottaneet putkituksen jälkeen?
Sanon että kyllä. Poika on mielestäni ollut paremmalla tuulella, ja nukkunut yöllä sikeämmin. 
Ensimmäiset neljä päivää piti laittaa aamuin illoin silmätippoja korvaan, jotta putket pysyvät auki(oikea korva vielä märkäinen).eka kerta onnistui, mutta Allu kiljui ja itki sen jälkeen, kirveli niin kovin, että tipat jäivät sen jälkeen laittamatta.

Nyt rytmi meni vain hieman sekaisin, kun Allu vetäisi viikonloppuna päikkärihistoriansa ennätysunet, 4,5H! Ja heräsi ensin parin tunnin jälkeen, mutta nukahti syliin uudelleen ja laitoin sänkyyn. Nykkui sikeästi ja ei halunnut herätä. Arvaatte varmaan, että nukkumaan mentiinkin sitten vasta puoli kaksi yöllä... Vieläkin korjataan tätä päikköreiden muuttamaa rytmiä, mutta uskon että tänään mennään tavalliseen aikaan nukkumaan. Allu nukkui vain 20 minuutin torkut tänään.
Muutaman kerran viikossa useimmiten poika nukkuu päikkärit.
Perjantaina Aino nukkui vaunuissa, ja Allu matkusti selässä pitkästä aikaa. Allu nukahtikin kirjaston jälkeen pienellä kävelyllä ja siirsin sänkyyn hetkeksi nukkumaan. Siirto tulee tehdä juuri sopivassa vaiheessa, ei ihan heti nukahdettua, mutta ei saa odottaa enempää kuin n.15 minuuttia, sillä sen jälkeen poika voikin havahtua helpommin siirtoon.

Noin 45 minuutin lenkin tein lasten kanssa. Ei painanut ollenkaan selkään. Taaperokokoinen neliöliina on wohveliwrapsin. Eteen laitoin vahvistukset,ristiin, jotta olkaimet eivät valuisi alas ja paino jakautui hyvin. Hartiat eivät ainakaan kipeytyneet.
Tämä neliöliina on tällä hetkellä suosikkini Allua kantaessani.



Tällainen näkymä edestä päin :D

 Aino ryömii jo aika hyvin lattialla. Nousee myös konttausasentoon ja heijaa siinä edestakaisin.
Autoilla on leikitty viime aikoina paljon. Lisäksi on kokkailtu paljon leikkikeittiössä ja keikitty junaradalla.
Ainokin ryömii seuraamaan autoleikkejä. Yksi Ainon mielipuuhista on seurata Allun leikkiä,ja Allu antaa hänelle myös välillä jonkun auton tarkasteltavaksi. 


Ja huomisiltaan saakka voi osallistua aiemman postauksen arvontaan. Tällä hetkellä taisi olla kolme osallistujaa, joten mahdollisuudet kantokorun voittoon ovat hyvät;)











Keskoslasten päivä

Eilen vietettiin Keskoslasten päivää.
Marraskuun 17.päivä on omistettu kaikille niille lapsille, jotka ovat syntyneet joko liian aikaisin tai liian pieninä.

Ainokin syntyi hieman ennenaikaisesti, viikkoja oli kasassa 36+3. Onneksi hänellä oli kaikki hyvin, ja hän ei tarvinnut mitään lisähoitoa, ja pääsi suoraan vierihoitoon.
Saan olla kiitollinen siitä, että molemmat lapsemme syntyivät terveinä, ja pääsimme suoraan parin päivän sairaalassaolon jälkeen kotiin. Toiset vanhemmat joutuvat kulkemaan viikkoja, tai jopa kuukausia kodin ja sairaalan väliä. Ja aina ei ole varmaa, selviääkö oma pikkuinen.

Lainasinkin kirjastosta 875 grammaa-kirjan juuri viime viikolla.
Facebookista onkin tullut seurattua Pirpanan tarinaa, ja nyt on mukava lukea tämä kirja. Olen aikaisemminkin miettinyt sen lainaamista, mutta nyt viime kirjastokäynnillä se osui silmääni kirjapaljouden keskeltä.


Tänään ripustimme Allun kanssa uusia jouluvaloja. Nuo kirkkaat valot sopivat mielestäni kyllä ihan koko kaamosajan valoiksi. Allu valitsi omaan leikkinurkkaukseensa punaiset valot. Olohuoneen hyllyille isommat tähdet, ja vessaan pienet tähdet. Ostin ensimmäistä kertaa paristoilla toimivia valoja. Ne ovat kyllä käteviä. Aina halutussa paikassa ei ole pistoketta lähellä, ja ne toimivat myös sähkökatkon aikana!:D. Ja kivat jouluvalot vaikka mökillekkin.  


Ainolle löysin suloisen mekon jouluksi. Olen tänä vuonna melko ajoissa liikkeellä. Joulukortit odottavat valmiina osoitteita, postimerkit ostin eilen, muutama lahjakin on jo hankittuna. 

Meillä on yleensä ollut möllerin pikkukaloja Allulla. Nyt apteekissa oli tarjouksessa nuo muumin omega-3-kapselit. Innoissani ostin niitä kokeiluun. Itsekkin maistoin sellaisen. Oli kyllä pettymys, kun selliainen kuminen, hieman tuttifrutinmakuinen kapseli ruiskahtaa auki, ja sieltä tulee öljyt suuhun. Kuori sen verran sitkeää, että se oli ensin vaikea saada purtua auki, ja sitten kun se neste on sieltä pursunut ulos, kuorta saa järsiä suussa pienen tovin. Allu sylki kuoren pois ja sanoi että oli omituista nestettä sisällä.

Ne möllerin pikkukalat on kokonaan sellasta pehmeää "jellyä", joka on kiva purekella, menny niinku namista :D. Nämä taitavat jäädä äidin nieltäviksi. 

  

Aiemman postaukseni arvontaan voi osallistua huomisiltaan asti!








keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tuubit korvissa

Kello soitti 6.45,se oli se viimeisin aika herätä. Yö jäi lyhyeksi, sillä vielä kahden jälkeen katsoin kelloa. En vain meinannut saada unta. Mietin seuraavaa päivää, ja oliko kaikki tarvittava laitettu valmiiksi, että Allun ei tarvitse herätä kovin aikaisin. Poika ei saanut aamulla syödä eikä juoda, joten hetken heräily ja pukeminen riittivät.

Varovasti herättelin pienen pojan, joka oli vielä kovin väsynyt. Särkevän korvansa kanssa oli vielä 23.15 valveilla, reppana. Ja sitten herätettiin kesken unien. Hetki katsottiin telkkaria, puettiin vaatteet, käytiin pisulla, ja sitten kohti Terveystaloa. Hieman ennen kahdeksaa olimme perillä.

Menimme ensin odottelemaan leikkipaikalle. Mieheni ja Aino jäivät odotushuoneeseen. Minä menin Allun kanssa leikkaussaliin. Poika käveli itse todella reippaana operointipöydälle. Olimme aiemmin puhuneet nukutuksesta ja putkista. Naamarista ja nukutuskaasun hengittämisestä olimme myös puhuneet. Se on hieman vaan voimakkaamman hajuista kuin ventoline, jota ollaan kotona hengitelty aiemmin. Hän ei ollenkaan pelästynyt maskia, vaan makasi paikallaan, puristi sinistä autoa kädessään, ja laittoi silmöt kiinni. Hetken kuluttua poika nukkui, käsi helppasi kädestäni. Siirryin odotushuoneeseen muun perheen kanssa. 

Hain mehua ja sämpylää minulle ja miehelleni. Meni noin 15 minuuttia.
Sitten Allu kärrättiin heräämöön. Poika nukkui noin puoli tuntia.
Ainokin nukahti manducaan. 

Toimenpiteen tehnyt lääkäri tuli meille kertomaan kuinka leikkaus sujui. Hän puhui minulle, ja kertoi, kuinka nopeasti toimenpiteestä virkoaa, kun vauvakin on jo noin virkeänä ja hyväntuulisena hereillä.
No joo, mutta meidän poika nukkuu tuossa sängyllä ja hän oli siellä toimenpiteessä eikä vauvamme, jos et huomannut...

Allu heräsi tokkuraisena ja oli toki hieman reppana, ei kuitenkaan itkenyt. Oli ensin iskän sylissä, sitten makoili äidin kanssa sängyllä. Noin 45 minuuttia heräämisestä pääsimmekin jo kotiin.

Molempiin korviin laitettiin putket, ja niihin laitetaan neljän päivän ajan silmätippoja, jotta putket pysyisivät auki. Oikea korva oli vieläkin eritteinen. On siis ollut syyskuun alusta alkaen. Jospa nyt alkaisi helpottaa. Myös antibioottikuuri on nyt päällä, laskujeni mukaan jo seitsemäs.
Alkaa olemaan itsekin aika väsynyt, kun on pitkän aikaa yöt olleet katkonaisia.

Reipas poika sai hienon diplomin, sekä iskä kävi hänelle ostamassa hienon paketin, jossa oli : huoltoasema, kaksi autoa, sekä automatto.
Kotona tuli hieman paha olo, ja poika kävi kerran oksentamassa. 




Jos blogini kiinnostaa, kannattaa liittyä lukijaksi ja osallistua aiemmassa postauksessani olevaan arvontaan! :) Voittaja saa kantokorun.







tiistai 11. marraskuuta 2014

Arvonta

Hyvät lukijani, päätin arpoa kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden lukijoideni (lukijana lukijapaneelissani ruudun alareunassa)kesken kantokorun. Ostin tämän ja kaksi muuta korua, ja ne saapuivat tänään postissa. Ja päätin arpoa niistä yhden:). 

Kantokoru on valmistettu puisista helmistä, ja siinä on iso puinen rengas, jota vauva voi pureskella.
Korun on valmistanut fiddle beads fiddle necklaces. Hänen sivunsa löytyvät facebookista.
Koru on kätevä myös imettäessä/pullosta ruokkiessa, jos vauva raapii käsillään ruokailun aikana.
Se myös viihdyttää vauvaa kantovälineessä kannettaessa.
Ethän kuitenkaan jätä koskaan lasta valvomatta kantokorun kanssa.
Korua voi käyttää ihan muutenkin, vaikka ei vauvaa olisikaan :).

Väreiksi valitsin melko neutraalit ruskean sävyt.

Arvonta alkaa heti, ja päättyy 19.11.14 klo 22.
Pyrin arpomaan voittajan mahdollisimman pian arvonnan päätyttyä.
Tässä on korun kuva vielä hänen sivuiltaan, siinä näkyy paremmin korun värit :)



Onnea arvontaan!


perjantai 7. marraskuuta 2014

Allun synttärijuhlat

EAllun synttäreitä vietettiin viime lauantaina. Valitsimme paikaksi nuorisotalon, jotta kaikki vieraat mahtuisivat paikalle samalla kertaa. Juhlat sujuivat hyvin, ja Allu sai kivoja lahjoja. Lapsilla oli tilaa puuhata.
Kakut leipoi mummu. Päällä hienot riemukuplat pojan toivomuksen mukaan. Se riemukupla-elokuva, jossa on Lindsay Lohan pääosassa, on Allun lempparileffa! Ja toinen suosikki on itse ilkimys. 
Pienet suolaiset purtavat on synttärisankari itse valmistanut, äiti pilkkoi :). Mamma leipoi voitaikinasta suolaisia pikkupurtavia. Tarjolla oli myös karkkia, keksiä, muffineja...

Tänään nautimme LUMESTA! Melko nopeasti se kyllä sulaa, mutta siitä pienestä lumesta riemuitsemme suuresti :). 


Pari päivää sitten ulkoilimmekin vesisateessa.


Tänään askartelimme Allun kanssa kortteja isänpäiväksi Ainon ollessa nukkumassa.
Aika hienoja tuli. Pahvi meinasi loppua kesken. Allun käden ja jalan kanssa saimme hienon hirven tehtyä. Hän maalasi hirville silmät ja kuonon.
Sitten teimme kaksi paitakorttia. Runot ajattelin vielä kirjoittaa kääntöpuolelle.
Kerhossa poika myös taiteili hienoja tyynyliinoja