Kun karuselli lakkaa pyörimästä

Väsymys, loputtomalta tuntuva väsymys. Ainokin nukkuu todella hyvin yönsä. Allu korkeintaan herää juttelemaan unissaan tai pissalle. Aino syö kerran yössä, useimmiten klo 4. Itse käyn yöllä useimmiten kerran vessassa ja juon ison lasin vettä,aina imetyksen jälkeen. Oiken suututttaa, kun ei enää nukuta kuin harvoin päiväunia. Minä tarvitsen enemmän unta, kuin poikani.

Kolmisen kuukautta vähintään silmäni ovat tuntuneet kuivilta. Välillä olen yöllä jotunut laittamaan silmätippoja. Vasen silmäni särkee ylhäältä sisänurkasta. Se silmätippa auttaa siihen hieman. Olen laskenut tuon silmäjutun imetyksen piikkiin. Välillä, erityisesti öisin tunnen, kuinka sydämeni jyskyttää. Se on kyllä jo pitkään tehnyt niin. Olen vain ajatellut, että yöllä kiinnitän siihen erityistä huomiota.

Menetän malttini herkästi. Suutun nollasta sataan jostain ihan typerästä jutusta, josta ei tarvitsisi tehdä niin isoa asiaa. Painoni on hieman noussut. Hiuksia putoilee päästä. Niitä on joka puolella. Imuri täyttyy mun hiuksista, niitä on matolla, pöytätasoilla, vaatteet täynnä. Pitkiä tummia suortuvia koko asunto täynnä. No, imetysaikana usein lähtee hiuksia.

Nenäverenvuotoja tullut kuukaudessa varmaan kymmenen. Lihakset nytkähtelevät, iho kutisee. Loppuraskaudessakin kutisi, ja mitattiin maksa-arvot. Ne olivat normaalit. Kaulan kutinaa on kyllä ollut jo monta kuukautta.

Viikonloppuna keskustelin mieheni kanssa olostani. Sitten äitini kanssa, ja päätin varata ajan yksityiseltä  ja mennä tarkistuttamaan kilpirauhasarvoni. Olin aivan varma, että minulla on kehittynyt vajaatoiminta, ja oireet ovat hiipineet hiljalleen ja sekoittuneet normaalitilaani. En ollut niihin kiinnittänyt niin kovasti huomiota. 

Tulokset tulivat eilen illalla. Lääkäri soitti tänään yllättäviä tuloksia: minulla on kilpirauhasen liikatoiminta. Arvoni ovat TSH 0,02 ja t4v 23,8. 

Tyrazol - lääkitys aloitetaan välittömästi, kaksi tablettia vuorokaudessa, aamuin illoin.

Imettää ei saa neljään tuntiin lääkkeenoton jälkeen. Nyt sitten täytyy miettiä, miten nuo lääkket ajoittaa, ja ottaa aina samaan aikaan. 

Ahdistaa. Miten saan Ainon tarvittaessa juomaan pullosta? Ja mahdollisesti korviketta? En ole viime aikoina montaa pussia maitoa pakastanut. Tuntunut turhalta, sillä yksi tai kaksi pussia riittää hyvin varalle, jos menen vaikka hammaslääkäriin tai käymään vaikka syömässä ravintolassa mieheni kanssa.

 

Olen tottunut antamaan Ainolle maitoa aina, kun hän sitä kaipaa. Ei noin pieni ymmärrä, että odotas nyt neljä tuntia jookos.Pahimmassa tapauksessa. Ensin olin järkyttynyt tästä diagnoosista. Vajaatoiminta olisi paljon yksinkertaisempi. Nyt olen alkanut pelkäämään,että pienet pahkurat kilpirauhasessani on

Ovat syöpää. Tai jos mulla onkin Basedowin tauti. Kahden viikon kuluessa pitäisi tulla lähete Tyksiin jatkotutkimuksiin. Ja ilmeisesti ultrataan kilpirauhanen.

Olisi kamalaa, jos joutuisin lopettamaan imetyksen. Se on ollut aina tärkeää minulle, ja olen suunnitellut jatkavani imetystä vielä yhtä kauan, kuin Allunkin kanssa.

Toki se on tärkeintä, että minä olen kunnossa, ja läsnä lapsilleni. Onneksi Aino ei ole ihan vastasyntynyt enää.

Huomenna menen hakemaan sen lääkkeen apteekista, ja varoiksi vielä soitan teratologiseen tietopalveluun. 

Tällaisina hetkinä sitä miettii, mikä elämässä on tärkeintä. Kaikilla on koko ajan kiire, ja sitten täytyy saada sitä tätä ja tota. Tuo asia pitää tehdä vielä tänään, toinen huomenna.

Tällaiset asiat pysäyttävät. Terveys on tärkeää.Sitä ei osaa arvostaa,ennenkuin pelkää sen menettävänsä.

Ä Jos menetän terveyteni, on takki aika tyhjä. Silloin ei ole mitään väliä, että ostetaanko se uusi vaatekaappi vai ei. Sitten niillä tuhansilla kodin tavaroilla ei ole mitään väliä. Vain perheellä ja läheisillä ,on väliä. Jos olet sairas, ja et pysty lukemaan, ei lohduta, että kyllä tuolla mulla olis hyllyssä 200 kirjaa. Tai että mulla on vaatekaappi täynnä tämän kauden vaatteita. Kaikenmaailman pientä röhnää, millä ei tee enää yhtään mitään. Koska niitä oikeasti tarvitsee? Miksi pienet neliöt pitää olla täynnä kaikenlaista paskaa. Itse olen kova hamstraamaan tavaroita ja luopuminen on välillä vaikeaa. Säästän, kaiken varalta. Jos haalarin saa alesta tosi edullisesti, ostan sen vaikka ensi talvea varten. 

Loppujen lopuksi sitä turhaa tavaraa on aika paljon. Mun on pakko päästä eroon tästä ajattelutavasta, että kun toi on nyt tosi halpa, niin ostan. Sitä voi vaikka tarvita puolen vuoden päästä. Ostan sen sitten puolen vuoden päästä jos vielä tarvitsen.

Olen tällä viikolla vienyt kaksi prismakassillista vaatetta UFF:iin. Kasan aikakausilehtiä kampaamoon, kassillinen Ainolle pieniä vauvanvaatteita menossa ystävän sukulaiselle. Myymisessä on kauhea vaiva. Välillä on kyllä mukavaa vain lahjoittaa. Sillä itsekin olen saanut vaatteita ja tarvikkeita lahjaksi.Jos viet tavarat kirpparille(olen monesti vienyt) ja hinnoittelet, siivoat, raahaat niitä tavaroita ja lopulta myymättömät keräykseen. Siitä ei kerry kovinkaan hyvää tuntipalkkaa. Välillä innostun kiertämään kirppiksiä, ja sellaisina kausina olen kirppiksellä tavaraa myynyt. Joskus jaksaa, mutta tällä hetkellä en jaksa. Muutaman kalliimman kestovaipan tms olen myynyt netissä.

Mutta kuvaamiseen ja kunnon kuvailuun, kyselyihin vastaamiseen, menee kanssa oma aikansa. Ja sitä aikaa kun ei ole niin hirveästi ylimääräistä, on se mukavampi viettää vaikka lasten kanssa ulkoillessa.

Olen käynyt mielessäni kamalimpiakin vaihtoehtoja diagnoosin kuultuani. Toisaalta olen helpottunut, että oireille löytyi syy. Ja toivottavasti tuo lääke auttaa.

Aamun hiussaldo.

Tänään Aino täytti seitsemän kuukautta. Neuvola onkin vasta kuukauden päästä.

Aino nousee hienosti konttausasentoon. Välillä siinä jo jalkoja liikuttelee, mutta varsinaisesti ei vielä mennä eteenpäin kontaten. Ryömitään kyllä jo ihan hyvää vauhtia. Jokellellaan, mutta ei tule mitään tavuja vielä. Muutenkin Aino aika hiljainen. Väsyneenä pitää omaa suloista murinaansa. Ruokaa on alkanut pikkuhiljaa mennä enemmän. Iloinen neiti. Kaksi hammastakin jo on :).