Allu kävi aamupäivällä iskän kanssa ulkoilemassa ja minä pesin pyykkiä pyykkituvassa.
Sitten iltapäivällä menin pojan kanssa päikkärikävelylle ja poika nukahtikin nopeasti rattaisiin.
Viikolla tapasimme ystäviä ja valitettavasti keskiviikon vietimme lääkärissä. Allu valitti tiistaiyönä korvaa, ja kävimme varoiksi aamulla lääkärissä. Onneksi ei ollut tulehdusta.
Seuraavaksi kävimme tyksissä näytillä( älä lue jos et halua kuulla naistenvaivoista), kun minulla oli koko tiistai-iltapäivän ja yön supistuksia ja vatsakipua. Tuntemukset jatkuivat myös aamulla, joten lähdin näytille.
Vauvalla kaikki onneksi hyvin,tosin hän vaikutti hieman pullealta. Kaikki muut mitat olivat tasan keskikäyrällä, mutta mahanympärys vaikutti suuremmalta ja oli yläkäyrällä. 22.4 minulla onkin tuon raskausdiabetestutkimuksen vuoksi käynti tyksissä, ja silloin katsotaan uudelleen tuo koko. Siinä on toki virhemarginaalin ja on mahdollista, että tuo masunympärys tasoittuu muihin mittoihin nähden. Todella toivon. Sokeriarvot ovat ainakin olleen hyvät, mietiskelen mitä voisin yrittää tehdä. Toki lisätä liikuntaa, sillä se on pääasiassa taaperon kanssa puuhaamista. Olen nyt yrittänyt käydä päikkärikävelyillä, ja vaikka ei nukahtaisi niin hetken istuisi poika paikallaan ja katselisi maisemia.
Jos poika on väsyneen oloinen, tekisi itsekin mieli mennä nukkuumaan. Mutta yritän nyt tsempata.
Minulta löytyi tulehdus ( bakteerivaginoosi muistaakseni), johon sain lääkekuurin. Se voi kuulemma aiheuttaa supistelua ja sellaista vihlovaa kipua. Nyt vatsa ei ole enää sattunut. Ainoastaan, kun Allu eilen hyppäsi mahan päälle ja meni ilmat pihalle:( Muuten olen saanut aika hyvin suojeltua tuota mahaani, mutta Allu makoili sängyllä mun vieressä, ja sitten yhtäkkiä nousi ja hyppäsikin mun mahan päälle.
Onneksi Laura liikkuu masussa hyvin ja ei ole tullut mitään vuotoa, onni onnettomuudessa.
Pelottaa,että jos tulee isokoinen vauva, sillä Allukin oli 3390g vaikka syntyikin reilusti lasketun ajan jälkeen. Toivon että mitat tasoittuvat ja Laurasta tulee ihan normikokoinen.
En haluaisi sektioon, se pelottaa kaikista eniten, että todetaan vauvan olevan liian iso synnytettäväksi.
Toipumisaikakin on sektiosta pidempi.En myöskään haluaisi käynnistystä. Toki myös se olisi kamalaa, että on jo alakautta synnyttämässä, ja sitten kesken kaiken jouduttaisiinkin vaihtamaan synnytystapaa. No, yritän olla murehtimatta liikaa.
Illalla menemme saunomaan perheen kesken. Kaupasta sain tänään lisää appelsiineja, ja syön lauantain kunniaksi muutaman palan sokeritonta suklaata. Pyrin nyt siihen, että arkisin ei olisi herkuttelua, ainoastaan hedelmiä voi syödä pari päivässä. Ja viikonloppuna yhtenä päivänä vähän jotakin hyvää, mutta nyt tuon kokoarvion jälkeen aloin harkitsemaan niidenkin karsimista. En kyllä tiedä auttaako se mitään, kun nyttenkin arvot ovat
Olleet ihan hyviä, ja niiden puolesta syömiseni ovat olleet ok. Se on varmaan vaan sitten tuo yöllinen aika ja minun väärin toimiva maksani...? Illalla pyrin nyt siihen, että en syö leipää, puuroa tms. Mieluummin maitorahkaa, raejuustoa, vähän marjoja, rasvatonta viiliä tms.
Pitihän tyttöni olla reilusti yli nelikiloinen ja siksi käynnistettiin raskausviikolla 38. Käynnitys oli mielestäni ihan ok, se tehtiin ballongilla, mikä ei aiheuttanut suuria tuskia. Yllätykseksi tyttö painoi 3690 grammaa, eli tarkat ultrakkin voivat heittää, suuntaan tai toiseen.
VastaaPoistaLohduttavaa kuulla,että välttämättä ei ole jättiä tulossa:) itse sain aika paljon oksitosiinia ekassa synnytyksessä kun hommat alkoi hidastumaan ja ne supistukset oli todella kivuliaita.
VastaaPoista