Olimme lähes koko viime viikon sairaana. Viime viikon maanantaina kävin itse päivystyksessä. Lauantaista saakka oikea korvani särki kovasti. Seurailin kuitenkin tilannetta, jos se tulehdus lähtisi itsekseen paranemaan. Otin panadolia gramman kolmesti päivässä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se alkoi särkeä niin, että en saanut enää nukuttua. Oli pakko nousta ylös istumaan. Kärvistelin neljästä kahdeksaan. Soitin heti terveyskeskukseen, ensin läheisimpään ja sitten omaani. Omassa ei aikoja ollut, ja toisen kunnan terveysasemalle minulla ei ollut asiaa. Yksityistä suosittelivat, jos en pärjää särkylääkkeellä seuraavaan päivään ja yritä saada silloin aikaa. Ja aina voi mennä päivystykseen. No, menin sitten kolmeksi tunniksi Ainon kanssa päivystykseen odottelemaan, kunnes sain hoitoa ärhäkkään korvatulehdukseen. Tästä turhautuneena kirjoitin mielipiteen Turun Sanomiin, ja se julkaistiinkin :). sen verran meni viime viikolla lääkäriin rahaa, että nyt ei ollut laittaa satasta mun korvatulehdukseen.
Tänään on kuurin viimeinen päivä. Korva ei ole enää särkenyt useaan päivään, onneksi. se särky oli kyllä jotain niin kamalaa!. Aleksikin on tervehtynyt. Itse olen ainoastaan hieman nuhainen vielä.
Eilen kävin Ainon kanssa serkun rippijuhlissa Kirkkonummella.Mentiin mummun ja vaarin kyydillä. Aino oli lähes koko reissun hereillä. Kotimatkalla nukahti 18.30 ja nukkuikin seuraavat 14 tuntia. Nyt viime lauantaina kyläilimme Ainon kummien ja perheen luona. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa.
Viime viikon olimme mieheni vanhempien luona. Ulkoilimme sen, minkä sairastelulta pystyimme. Söimme omenoita, kävimme metsässä koiran kanssa, leikkipuistossa puuhaamassa.Viime perjantaina kävelimme keskustaan munkille.
Paloauto pelasti ihmisiä ja sammutti tulipaloja.
Yhtenä päivänä, olisiko ollut torstaina, Aino nukkui viiden tunnin unet. Nukahti ensin syliin, sitten nukkui rattaissa ulkoilun ajan, ja siirsin vielä sänkyyn nukkumaan. Oli unelias päivä. Ja välillä on näitä päiviä kun nukutaan vain tunti.
Ainon unilelu unohtui viikoksi mummun luo. Silloin kehittyi puuppa-paita. Aino omi minun yöpaitani, oli ottanut sen naamalleen ja nukahtanut. Ainon ja Allun serkulla on ollut pienestä pitäen puuppa-paidat. Ne on hänen unirättejään, äidin yöpaitoja :) Naureskelinkin, että nyt on meidänkin neidillä "unipuuppa" :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on arvokas :)
Sinun ei tarvitse syöttää sanavarmennetta.