Kummeja neidillä on neljä, kuten Allullakin ;kaksi tätiä ja kaksi setää(pikkuveljeni, ystäväni E sekä jo vuosia tuntemamme ystäväpariskunta T&H. Aino-neiti ei herännyt, vaikka hänen päänsä kastettiin vedellä. Oikein mallikas suoritus :) Allukin kyllä nukkui kasteen ajan reilu kaksi vuotta sitten :).
Lauloimme Ystävä sä lapsien, sekä Jumalan kämmenellä. Kastemekko on ollut minulla,serkullani, äidilläni sekä tädilläni. Ihanaa,että meidät on kastettu samassa mekossa. Mieheni on kastettu Allun kanssa samassa mekossa, joka on kulkenut suvussa vuosikymmeniä.
Kakut taiteili äitini, Allun ja Ainon mummu, ja voileipäkakut sekä pikkuleivät ja pullapitko tulivat pitopalvelusta. Allun mamma toi vielä keksejä sekä kuivakakun. Isovanhemmat ja Mieheni sisko sekä isomamma auttoivat tarjoiluissa,koristelussa ja siivouksessa. Isäni vaimo teki kimput pöytiin.Todella ihanaa <3 ja mieheni sisko myös teki minulle upean kampauksen! Ainon juhlamekossa ostin lindexistä, sekä siihen kauniin vaaleanpunaisen bodyn, luonnonvalkoiset sukkahousut ja kukkapannan. Itse laitoin ylle me&i:n blossom foldover dressin ja uudet valkoiset kengät.
Aino sai kauniita lahjoja: säästölippaan kaiverruksella, kehyksen, lusikan, mekon, enkelin siipi-korun, sormuksen, soittorasian, joka on samalla korulipas, oman valokuva-albumin sekä vauvakirjan koko lapsuusajalle, rahaa, kylpyankat.
Seuraavana yönä jouduimme lähtemään Allun kanssa päivystykseen, kun kuume nousi neljäänkymmeneen asteeseen kuumelääkkeistä huolimatta. Molemmissa korvissa tulehdus, ja näytti siltä, että toinen tärykalvo jo puhjennut. Aloitettiin heti antibiootti. Pieneen on sattunut todella kovasti :( itse muistan, miltä korvakipu tuntuu. On niin monesti ollut tulehdus vielä parikymppisenäkin. Ja muistaakseni neljästi on korvani tuubitettu pienenä. Muistan vielä, kun olin arviolta viisi vuotta. Silloin menin tuubitukseen. Äiti lupasi, että käy ostamassa mulle kivan ponin sillä aikaa kun nukun. Sain toivoa, ja äiti toi minulle sellaisen pienen leijaponin, jolla oli siivet. Sitten muistan sellaisen sairaalasängyn, jossa oli aika korkea laita ja se nostettiin ylös ja äiti lupasi olla vieressä kun herään.
Seuraavana iltana oli valitettavasti Ainon vuoro sairastaa. Hän yski paljon ja oli itkuinen ja limainen. Ei saanut syötyä. Lähdettiin käymään lastenpolilla hieman ennen puoltayötä. Jäin Ainon kanssa lasten infektio-osastolle seuraamaan hänen vointiaan. Ainoa sai saturaatiomittarin, limaa imettiin useasti imurilla, ja yön aikana myös nenämahaletkun, kun söi vain parikymmentä milliä maitoa ja vain nukkui, välilä yski ja itki mutta ei avannut silmiään. Silmätkin rähmivät runsaasti, ja niihin laitettiinkin silmätippoja viidesti päivässä.
Itsekin olin kuumeessa, ja en saanut oikein maitoa herumaan pulloon. Kokeilin käsikäyttöistä pumppua(saman sarjan sähkökäyttöisellä saan kotona ihan ok saaliin),ja myös järeämpää sähköistä pumppua. En saanut kuin parikymmentä milliä,jos sitäkään.Letkuun laitettiin siis korviketta.
Pienelle nousi kuume, 38,5 astetta. Ensin laitettiin suppoa, sitten nestemäistä panadolia. En tiedä, johtuiko liian suuresta maidon kerta-annoksesta,vai siitä nestemäisestä särkylääkeestä
, mutta tämän yhdistelmän jälkeen tuli aina kunnolla ylös:(. Allu on kyllä myös oksentanut pari kertaa nestemäisen panadolin ylös. Kun Aino oli vähän kerännyt voimia, koitettiin seuraavana päivänä niin,että ensin söi rinnasta ja sen jälkeen loput letkusta punnituksen jälkeen. Hän söin 30- 80ml kerralla seuraavana päivänä, ja lisäksi 60-100ml letkusta.
Mummu oli meidän kanssamme useamman tunnin seurana. Oli mukavaa :). Ja tiistaina iskä ja Allu toivat mulle hammasharjan sun muuta.Seuraavana iltapäivänä neiti söi useammin pieniä annoksia rinnasta, ja yöksi laitettiin sitten letkusta maitoa. Keskiviikkoiltapäivällä lähdimme kotiin.
Ensin jännitti kovasti, kuinka tuo vähäinen imettäminen vaikuttaa maidontuloon, mutta onneksi se siitä taas lähti tasoittumaan:). Pieni ei ole valitellut.Nyt on yleensä kerran päivässä tullut pumppausolo, erityisesti yön jälkeen kun tytteli nukkuu välillä 4-6h putkeen. Olen helpottunut, sillä imettäminen on minulle todella tärkeää ja olisin ollut surullinen, jos tällainen flunssa olisi sen minulta pois vienyt.
Varmaan stressi ja oma kuume sekä väsymys tekivät sen, että maitoa ei tullut pulloon. Ja ties vaikka muutenkin tuli vähemmän kuin tavallisesti vaikka joinkin paljon. Onneksi kaikki on nyt hyvin, ja ollaan kaikki paranemassa.
Osastolla oli ystävällistä henkilökuntaa.päiväsalissa käytävällä runsaasti leluja lapsille, joita sai ottaa omaan huoneeseen. Huone oli eristyshuone. Sinne tultiin kahden oven läpi, ja toinen ovi täytyi sulkea ennen toisen oven avaamista.välissä puhdistettiin myös kädet, ja en saanut tietenkään oleilla vauvan kanssa käytävällä. Infektiot kun leviävät herkästi. Oli ihan mukavaa, että siellä oli myös muita, kuin perus sairaalavaatteita. Ne on lahjoituksena saatuja, ja eivät tietenkään kestä yhtä pitkään kuin kotona, sillä vaatteet pestään hoitajan mukaan 75:ssä asteessa haitallisten pöpöjen karkoittamiseksi. Mukavaa,erityisesti jos joutuu viettämään pidemmän aikaa osastolla.
Kuulemma alle yksivuotiaiden vaatteille on eniten tarvetta tällä hetkellä. Ihan 50cm vaatteista asti.Ajattelin katsoa noista Ainon pienistä vaatteista sellaisia perusvaatteita, jotka kestävät 60:n asteen pesun ja lahjoitan infektio-osastolle. Ja varmaan vien samalla kiitoskortin. Aina positiivista palautetta ei muista antaa, useammin huonoista kokemuksista tulee annettua palautetta.
Olemme koko perhe olleet kipeänä. Eilen käytiin Mehiläisessä .Allu sai uuden Ab-kuurin, kun edellinen ei tehonnut:( la-su välisenä yönä heräsi kahdesti itkemään korvaa. Arvasin, että siellä se tulehdus on vieläkin. Jospa tämä sairastelu loppuisi pian.
Lämpimästi tervetuloa uudelle lukijalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on arvokas :)
Sinun ei tarvitse syöttää sanavarmennetta.