Uhmaaja ja kakkakone

Viime viikkoina Allulla on tullut joinain päivinä kunnon uhmaa esiin. On päiviä, jolloin tuntuu, että olisi ollut parempi vain siirtyä seuraavaan päivään. Sen huomaa jo aamulla, jos Allu herää väärällä jalalla. Hän voi olla nukkunut huonosti tai liian vähän. Se tekee aamupalasta vaikean, sitten ihan joka asiaan on laitettava vastaan. Ensin teen puuroa, poika haluaa mieluummin muroja. No, olkoon sitten.Parin lusikallisen jälkeen olisikin maistunut jugurtti. Kun en suostu antamaan kolmatta vaihtoehtoa, alkaa kiukuttelu. Joskus on kaatanut maidon lattialle tai heittänyt mukin menemään. Tai yrittänyt työntää kulhon alas pöydältä. Seuraavaksi käsken poistumaan pöydästä ja alan siivoamaan sotkua. Sitten poika mököttää jonkin aikaa. Sitten asia unohtuu. Ja tulee seuraava. Vessanpöntöllä istuessa kuten isommat lapset, nilkoissa olevat kalsarit kaatuvat hieman. No, vaihdetaan ne. Toki mitkään muut kalsarit eivät ole yhtä hyvät kuin nämä pissaiset kalsarit. Kyllä se kuivuu. Ei käy, pakko vaihtaa.Tätä asiaa poika voi mennä vaikka parvekkeelle kiukkuamaan ja ei suostu laittamaan mitään jalkaan. Kyllä yleensä hetken päästä laittaa ja tilanne rauhoittuu. Joskus, kun päivä lähtee väärällä jalalla liikkeelle, kiukun katkaisee hyvin leikkipuistoon meno, kaupassa käynti, pullojen palautus niin saa taas päivän kulkemaan paremmilla raiteilla.

Kesähelteet tuovat myös oman haasteensa ruokailuun. Huomaan itsekkin, että ruoka ei vain maistu päivällä.

Viime viikolla oli yksi aamu,kun mitään ei sujunut. Allu huonolla tuulella ja Aino kanssa levoton.

Istutaan Allun kanssa aamupalalla, kun Aino piereskelee lattialla. Usein laitan hänet puuhailemaan puuhamatolle meidän syödessä aamiaista. Hän tykkää yövaipan jäljiltä tuuletella peppua. Kohta tulee kunnon pieruja, ja näen, kuinka iso kakkasyöksy lentää takapuolesta. Sitä oli joka puolella. Ja vesi poikki kahteen asti, jes. Siinä sitten hinkkasin pahimmat pois vaunukopasta. Onneksi ei sen enempää osunut, ainoastaan lattiaan.

Aleksi on jo yli kuukauden päivät käynyt pääsäntöisesti itsenäisesti vessassa. Niinkuin isot pojat ja tytöt. Hän ketterästi kiipeää pytylle ilman koroketta ja pienentäjää. Hän on nähnyt serkkutytönkin toimivan näin. Ja nyt Allukin osaa. Välillä pönttö vedetään, ja useimmiten ködetkin muistetaan pestä :).

Välillä sitä voi intoutua leikkimään vesihanan kanssa ja käsien uittamisen lisäksi on  mukavaa ottaa paperiakin. Sitten se paperi lopulta tukkii lavuaarin ja se on aivan täynnä vettä. 

Allu tietää jo paljon asioita, näin hän on itsekin sanonut. Hän kyselee "kuka,mikä, miksi, missä, millainen". "Mikä päivä tänään on, onko nyt ilta? ".Ja :"mikä päivä sinulla on tänään?". Hän puhuu pitkiä lauseita, laulaa lauluja.Muskariinkin laitoin ilmoittautumisen.  Kovasti kyselee, mitä me teimme eilen.Tai toteaa, että tehdään se huomenna. "Tänään ei voi mennä mehukattimaahan, mutta huomenna voi mennä.Äiti sopiiko?".

Tänään alkoi taas perhekahvila. Ohjelmaa kovasti suunnitellaan syksyksi. Ensiapukoulutusta,askartelua, muskaria, valokuvausta, me&i-esittelyä...

Ainon päivään kuuluu usein 3 päikkärit. Noin klo 10-12, sitten 14-16/17 ja illalla noin puolen tunnin torkut ennen yöunia. Yöllä nukkuu useimmiten 22-7/8.yhteensä noin 5h päivällä, vähän vaihtelee noi pituudet. Välillä aamupäivällä vain tunti, ja iltapäivällä nukkuukin hieman pidempään tai ottaa jonkun pienen torkkupätkän illemmalla.

Yritän aina aamupäivällä puuhata Allun kanssa ulkona kun Aino nukkuu. Päivällä nukkuvat muutaman kerran viikossa ainakin samaan aikaan unet. Silloin siivoilen ja laitan hetkeksi jalat ylös. Ehtiessäni kirjoittelen blogia, luen lehteä ja joskus 

juon kahvia. Sellaisen puoli tuntia omaa aikaa tarvitsisi kyllä joka päivä. Sellaista ei aina suoda, joten krjoittelen kun ehdin.

Neiti viihtyy jo pidempiä aikoja lattialla puuhaamassa. Allukin esittelee hänelle innokkaasti leluja.