Kun lasta kiukuttaa

HTänään kävin lasten kanssa ostoksilla supermarketissa. Allu sai työntää pieniä ostoskärryjä, hieman huonoon aikaan olimme ostoksilla, ennen ruoka-aikaa. Ajattelin, että välipalan voimin jaksamme kävellä kotiin ja leikkiä vielä pihalla ennen luonasta.

Allu halusi ostaa joka toisen elintarvikkeen, joka sattuu hänen reitillään olemaan sopivasti esillä, juuri oikealla korkeudella. Useaan kertaan toistelin, mitä tulimme ostamaan. Hän sai laittaa ostokset omaan kärryynsä, ja auttaa muutamassa valinnassa.

Kassan vieressä oli myynnissä leluja. Allu olisi kovasti halunnut pikkuauton, mutta en luvannut sellaista ostaa.

Harmitus oli kova, ja Allu heittäytyi kaupan lattialle itkemään. Hän laahasi itseään lattiaa pitkin, ja yrittäessäni nostaa hänet syliin, rimpuili ja heittäytyi takaisin lattialle. Pitkä jono takana, ihmiset seuraavat tilannetta. Yritän saada pojan kiinnostumaan ostosten latomisesta hihnalle.

Ei, ei hän halua auttaa kun ei sanut autoa. Istahtaa lattialle nyyhkyttämään. 

Edessäni oleva keski-ikäinen nainen katsoo ymmärtäväisesti ja ja hymyilee pienen,rohkaisevan hymyn. Pidä pääsi. 

Takana eräs mies ehdottaa, että Allu saa auttaa hänen ostostensa kanssa, mutta hän ei halua. Eräs toinen vanhempi mieshenkilö paheksuu Allun käytöstä ääneen. Miten nyt tuolleen käyttäytyy ja kyllä jotenkin pitäisi lapsi osata saada ruotuun ettei lattioilla laahaa.

Muutama minuutti jonossa tuntui ikuisuudelta. En tiennyt mitä sanoa tälle tuohtuneelle miehelle.

Jätin hänet huomiotta.

Olisiko minun pitänyt ostaa auto, jotta lasta ei olisi harmittanut? Ei. Sitten seuraavaksi lapsi haluaa jotakin muuta, ja tietää että lopulta saa tahtonsa läpi. 

Joka kauppareissulla ei voi saada jotakin kivaa, mutta joskus voi jotakin pientä mukavaa lapselle ostaa, mutta ei siksi että välttää kiukkukohtauksen.

Aina ei voi saada mitä haluaa, valitettavasti se on näin. Juttelimme asiasta Allun kanssa kotimatkalla, ja kerroin syitä,miksi aina ei voi saada vaikka pikkuautoa kaupasta. Ja että ymmärrän että häntä silti kovasti harmitti, että kyseinen auto jäi kauppaan. Vaikka se olisi ollutkin tosi kiva.

Syötiin välipalabanaanit ja lähdettiin keinumaan.

Sitten lounaalle kotiin ja päikkärikävelylle. Molemmat lapset nukkuivat, ja sain pötköttää sohvalla katsoen uusimman jakson Greyn anatomiaa.

Alkuillasta kävimme puistossa ja meidän pihalla puuhaamassa. Tämään oli ihanan lämmin, aurinkoinen päivä!