Saavuimme Mehiläiseen 7.20, ja ystävällinen hoitaja esitteli meille paikat ja kertoi miten edetään.
Odotellessa leikimme leikkinurkkauksessa. Kahdeksan jälkeen oli Ainon aika mennä toimenpiteeseen, ja minä menin hänen kanssaan leikkaussaliin. Hän näytti niinn pieneltä pedillä. Ja ei tietenkään ymmärtänyt mitä tapahtuu. Pidin toisesta kädestä kiinni, ja toisella kädellä Aino puristi kaulakoruani. Hetken aikaa hän itki, ennen kuin nukahti. Sinne minun pieni vauvani jäi hetkeksi nukkumaan.
Me muut menimme sillä aikaa kahville. Tarjolla oli ruisleipää ja jälkkäriksi suklaakonvehti.
Noin 10:nen minuutin kuluttua lääkäri tuli kertomaan, että toimenpide on tehty ja kaikki sujui hyvin.
Allu lähti iskän kanssa kauppahalliin. Minä menin pienen vierelle. Maskista annettiin hieman happirikasta ilmaa.Neiti heräsi yllättävän nopeasti, nukkui kymmenisen minuuttia. Oli vähän itkuinen seuraavan tunnin. Otti muutaman maitohuikan ja pari lusikallista mangopilttiä.
Leikkkipaikka.
Päällysvaatteet sai jättää pukukaappiin ja kenkiin sai suojukset tai halutessaan sai tuollaiset muovikengät jalkaan.
Ainolle ostettiin punaiset tulpat kylpy- ja uimahetkiä varten. Panta pitää vielä hankkia.Allulla on hieman suuremmat siniset tulpat ja panta käytössä.
Palkkioksi neiti sai punaisen lapion ja molemmat lapset saivat heijastimet. Allu väritti auton odotellessa.
Viimeksi Allu putkitettiin Terveystalossa. Molemmissa kaikki sujui huvin.
Terveystalossa hieman uudemmat tilat, mutta molemmissa kaikki toimi ja henkilökunta ystävällistä.
Molemmissa oli leikkinurkkaus lapsille ja vanhemmille oli kahvia ja leipää sekä mehua. Mehiläisessä vielä konvehtejakin :).
Allulla kesti kyllä kauemmin humautuksesta herääminen. Se on kovin yksilöllistä, ja parempi on jos nukkuu hieman pidempään niin ei ole niin tokkurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on arvokas :)
Sinun ei tarvitse syöttää sanavarmennetta.