perjantai 18. heinäkuuta 2014

Viimein terveitä

Viimein koko perhe on ollut terveenä tämän viikon.Ei yöllisiä yskänpuuskia, hengenahdistusta, räkäimuria,särkylääkkeitä, lääkärissä käyntiä ja antibiootteja.Ainakaan vähään aikaan.
Viime viikkoina on ollut ihanan kesäisiä ilmoja. On saanut nauttia puistoilusta ja ulkoilusta. Tänään nautittu aamulla Naantalin auringosta. Sitten haettiin munkkeja leipomosta ja mutustelitiinniitä ukin luona. 
Siemailin teetä varjossa ja imetin Ainoa.välillä haukkasin munkkia. Samalla katselin, kuinka Allu söi munkkia silmät loistaen. Isoja haukkuja, sieltä täältä. Sitten hän repi munkin kahteen osaan. Sieltä välistä söi hillot, ja sitä levisi suupielet täyteen. Sokeria suupielet ja posket täynnä, ja hiljalleen sitä varisi myös paidalle ja housuille. Pian paita oli hillossakin, kun poika pyyhki siihen kätensä. Se on nyt uusi tapa, aina pyyhkii kädet paitaan tai housuihin.
Punaisia viinimarjoja koura pullollaan. Omassa vihreässä mukissa. Raija-tädin vierellä napsi marjoja punaisesta ämpäristä. Välillä tippui maahankin, ja ne menivät kompostipurkkiin. Kädet ihan punaiset, ja nekin pyyhki paitaan ja housuihin. Kasvot täynnä sokeria,hilloa ja marjojen punaista. 
Seuraavaksi Allu poimi Ukin kanssa mansikoita pihalta.hän juoksi niitä syömään pihakeinuun. Välillä malttoi tuoda saaliista muutaman äidillekkin. 

Legoleikkejä pihalla pehmusteen päällä. Lentokone lenteli korkealla ja haki välillä lisää matkustajia kyytiin. Sitten se ajoi parkkiin lepäämään, ja lähti taas pian liikkeelle. Piha-altaassa olevia kaloja ruokittiin madoilla. Välillä yllätti pissahätä, ja käytiin lorottamassa hienot puskapisut isojen poikien tyyliin.

Yhdessä käveltiin paljain jaloin. Soralla kävely nipisteli melkoisesti, ja vauhti oli alkuun melko hidasta. Tuntui, että ei se jalka totu lainkaan. Kivet vaikuttavan menevän ihon läpi ja terävimmät jäivät jalkapohjan kiinni.Tunsin, kuinka veri alkoi virtaamaan paremmin jalkapohjissa.
Nurmikko jalkojen alla, kuinka pehmeältä patjamaiselta se tuntuukaan. Hieman kutittelevalta, kun ruohonkorret kurkistelevat varpaanväleistä.

Aurinkorasvaa piti lisäillä välillä pojalle. Aino nukkui tovin rattaissa ulkona, mutta ei oikein malttanut
Kuin puolisen tuntia.
Hymyili, naureskeli, potkutteli varjossa ja jokelteli. Välillä itkeskeli.

Illalla vierailimme koko perheen voimin suurmarkkinoilla jokirannassa. Taisi olla ensimmäinen koju, josta ostimme italialaista,herkullista suklaata. Kakkumaisia viipaleita, toisissa jotakin nameja tai pähkinöitä/hedelmiä joukossa. Niitä oli pakko ostaa pari kotiin:) Oli täyteläistä, suussasulavaa suklaata. Ja tämän päivän suklaa-annos on varmasti syöty :)

Viime viikonloppuna nautimme ulkoilusta mummun luona. Yökyläilin lasten kanssa. Mies sai nukkua ja sairastaa rauhassa. Oleskeltiin pihalla. Ajeltiin autoilla automatolla terassilla, Aino potkutteli uv-suojatussa "pesässään" ja välillä nukkui. Grillattiin kanaa ja maissia perunoiden kaveriksi.
Allu sai ison voinokareen perunoihin, ja olisi halunnut lisääkin. Välillä Allu nappaa voita ihan purkistakin, jos sen jättää epähuomiossa hänen ulottuvilleen.

Puuhattiin puistossa, käveltiin metsässä ja huidottiin hyttysiä. Poimittiin mustikoita ja metsämansikoita.dippailtiin kurkkua ja porkkanaa, katsottiin ice agea. Käytiin Allun kanssa päikkärikävelyillä ja ostettiin herneitä ja mansikoita.



Tiistaina käytiin moikkaamassa isomummua ja isopappaa. Isomummun jalka on kipsissä, kun hän kaatui mökillä ja jalka leikattiin. Nyt on onneksi hyvin toipumassa.
Torilta ostimme mansikoita ja herneitä. Bussissa oli paljon ihmisiä. Allu kyseli mikä niiden kaikkien nimi on, äiti kerro. Ja mihin me ovat menossa. No, sitten arvailtiin minne ne ihmiset oikein olivat menossa :) 

Isomummu avasi oven. Käytiin ensin valkosells potalla pisulla. Kolmisen viikkoa sitten selätetty pottataantuma ja vaippaa ei olla tarvittu kuin öisin varalle. Välillä silloinkin herää pisulla, että on ajan kysymys koska siitäkin saa luopua :). 

Kaivettiin kaapista lelut esiin. Niillä olen minäkin pienenä leikkinyt. Lentokoneella Allu leikki paljon, ja pikkuautoilla. Sellaisia ei enää nykyään ole näkynyt missään, niitä miniautoja. Palikoita painittiin ja niissä olevien eläinten kuvia katseltiin ja selvitettiin mikä eläin missäkin kuvassa on.Pupun kuvasta ei oikein otettu ensin selkoa, mutta lopulta se kuitenkin paljastui pupuksi. Isopappa teki meille lounasta, ja jälkkäriksi herkuttelimme letun puoliksi. Allu söi vielä rusinoitakin, ja minibanaaninkin. Niitä löytyy aina välillä kaupoista. Ne on kivan kokoisia pienille lapsille. 

Kotimatkan molemmat lapset nukkuivat, Allu vaunuissa ja Aino kantorepussa.
Heti, kun oltiin kotona, Allu heräsikin taas puuhaamaan. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on arvokas :)
Sinun ei tarvitse syöttää sanavarmennetta.